Ala-Harjan Kanaria oli ensimmäinen kirja, jonka luin kesälomalla. Kanaria on alaharjamaiseen tyyliin hieman vinksahtanut ja sekaisin, mutta sen verran kiinnostava, ettei sen lukeminen tuota suurempaa vastarintaa. Lukuhetken jälkeen olen kirjoittanut: ”ilmaisu nopealukuista, jouhevaa, niukkaa”.

Jori Nyman on ylpeä (tosin elämässään ja bisneksissään epäonnistunut) liikemies, joka on vetäytynyt viettämään eläkepäiviä Kanarian aurinkoon. Hän haluaa parantaa uima-allastaan ja palkkaa sitä kohentamaan Mikon, joka haahuilee elämässään ja etsii täydellisen tuolin muotoa. Nymanin huvilaa siivoaa malilainen Dior, jonka elämän valossa Nymanin ja Mikon huolet näyttäytyvät melko turhanpäiväisinä. Myös Nymanin edesmennyt Silja-vaimo ja Aurinkorannikon pappi Taru Holm tuovat lisänsä omituisten henkilöhahmojen kavalkaadiin.
 
Ihmiset ovat onnettomia mutta Kanarialla paistaa aurinko.