Silfverbergin Kung Pon (2008) piti olla joulun 2008 lahjakirjani. Muistaakseni se oli kuitenkin kotipaikkani kirjakaupoista loppunut, ja siksi lahjaksi valikoitui Johanna Sinisalon Linnunaivot (joka on muuten erittäin vaikuttava kirja, suosittelen!). Kotimaiset nuorten naisten kirjoittamat romaanit kiinnostavat lähtökohtaisesti; lisäksi olin lukenut Silfverbergin kolumneja hesarista ja pitänyt hänen tyylistään paljon.

Entä Kung Po? Romaani kertoo Reimasta, Reetasta, heidän parisuhteestaan ja erityisesti heidän erostaan. Tarina kulkee vuorotellen Reiman ja Reetan näkökulmasta. Suhde oli hieno, rakkautta ja tunteita oli paljon, unelmia oli, samoin tulevaisuutta, kunnes juuri mitään näistä ei enää ollut. Romaani käsittelee ihastumista, rakastumista ja totaalista hullaantumista, mutta toisaalta se pureutuu myös suhteen hiipumiseen ja siihen tilanteeseen, kun pysyy suhteessa, vaikka ei enää haluaisi.

Romaanin tärkein aihe, ero, on samalla mielestäni myös romaanin suurin ongelma. Eroa vatvotaan niin paljon, että siihen työlääntyy. Joo te erositte, menkää nyt hyvät ihmiset eteenpäin. Ymmärrän kyllä, että todellisuudessa Reiman ja Reetan suhteesta toipumiseen voisi mennä useita vuosia, ja tässä siihen menee alustavasti kolmisensataa sivua, mutta silti. Puuduttaahan se ja jossain vaiheessa alkaa riittää. Romaanin kaksi sivuhenkilöä, Abdi ja Maiju, tuovat tarinaan onneksi muita kiinnostavia ja ajankohtaisia teemoja, mutta valitettavasti tarina notkahtaa aina takaisin eron vatvomiseen.

Kung Pon kieli on kaunista, ja sen avulla kirjailija tekee tarkkanäköisiä huomioita todellisuudesta. Välillä sanoja on kuitenkin melko paljon, jolloin huomiotkin puuroutuvat ja lukeminen hidastuu. Puolivälin kohdilla jouduin todella kamppailemaan, että jaksoin lukea kirjan loppuun.