Ihmisen osa oli ensimmäinen aikuisten Hotakainen, jonka sain luettua. Olin ennakkoluuloinen ja ajattelin kirjan olevan pitkäveteinen. Lukemisesta on nyt aikaa melkein vuosi, ja olen edelleen samaa mieltä kuin silloin: Ihmisen osa on erinomainen kirja. Se on traaginen ja samalla hauska. Se on surullinen ja aito, lakoninen ja pulppuileva.

Kirja on jaettu kolmeen osaan: ensimmäiseen, toiseen ja ihmisen osaan. Tarinan keskiössä on äiti ja isoäiti Salme Malmikunnas, minäkertoja. Salme tapaa kirjamessuilla kirjailija K:n ja päättää myydä kirjailijalle elämäntarinansa 7000 eurolla. Tarinaan kuuluvat olennaisesti Salmen mies Paavo sekä Malmikunnaitten lapset puolisoineen ja lapsineen.
 
Ihmisen osa on kertomus elämästä. Se on myös erinomainen surun ja murheen kuvaus. Se kertoo myös paljon ympäröivästä yhteiskunnasta ja yhteiskunnan suhtautumisesta epäonnistumiseen. Sen ihmiskohtalot ovat viiltäviä; ne ovat liioittelusta huolimatta tosia. Hotakaisen teksti on purevaa ja terävää, vaihdellen käsittämättömän hauskasta tuskallisen surulliseen.