Alkukesän kirjoista Valvojaiset on ainoa, joka tuotti todellista päänvaivaa ja ponnisteluja. Irlantilaisen Hegartyn perheen vaiheita seurataan kolmen sukupolven ajan. Kirja pohtii sitä, miten menneisyydessä tapahtunut asia voi vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

Tarinan keskiössä on Veronica, joka pohtii omaa kompleksista suhdettaan isoäitiinsä, poissaolevaan äitiinsä, perheen musta lammas -veljeensä ja koko muuhun perheeseensä. Kompleksit näissä suhteissa aiheuttavat Veronicalle komplekseja myös suhteessa omaan aviomieheen ja tyttäriin. Myös suhde itseen on arvatenkin vaikea. Seksi ja uskonto ovat varsinaisia päähenkilön kompleksikimppuja. Vain harvoin uskoa ajattelevana tapakristittynä oli välillä puuduttavaa lukea sivukaupalla katolilaisuuden kipupisteistä.   
 
Tarina siirtyilee ajasta toiseen. Osa tarinasta on Veronican kuvitelmaa. Vaikka Enrightin Valvojaiset on kiinnostava kirja ja suosittelen sen lukemista, on pakko tunnustaa, että lukuhetkellä kävi vähintään kymmenen kertaa mielessä ajatus ”Miksi se nyt taas palaa siihen isoäitiinsä?”. Menneen ruoppaaminen suoritettiin kirjassa todella perinpohjaisesti.