Harri Närhen Apinamorsiamessa (2009) yhtäällä on suomalainen valokuvaaja Lauri Kurki, joka on menettänyt muistinsa ja puhekykynsä lähes kokonaan. Kurki on keski-ikäinen, eronnut mies. Toisessa paikassa ja ajassa elää intiaanipoika Toia, joka on lähtenyt metsään hieman yksinkertaisen veljensä ja kuuron enonsa kanssa. Heidän aikeenaan on metsästää ketsaali-lintujen kallisarvoisia pyrstösulkia vaikeissa ja kärsivällisyyttä koettelevissa olosuhteissa. Toia on nuori, älykäs ja rehellinen. Romaani kuljettaa heidän tarinoitaan rinnakkain.

Kun ihminen menettää muistinsa, on mahdotonta sanoa, kuka hän on aiemmin ollut. Asiat, jotka ovat aikaisemmin olleet tärkeitä, saattavat menettää merkityksensä kokonaan. Kurjen muistinmenetystä edeltänyt elämä aukeaa lukijalle ystävä ja kollega Maran selitysten ja Kurjen omien hajanaisten muistojen kautta. Tosin lukija joutuu useaan otteeseen kysymään itseltään, mitä oikein uskoa. Onko kerrottu totta? Onko muistettu totta?

Vaikka Apinamorsiamen kieli on jouhevaa, ei romaani jää mieleen lauseidensa, vaan pikemminkin eriskummallisten tapahtumiensa ja ihmiskohtaloidensa vuoksi.

Harri Närhi oli minulle uusi tuttavuus. Löysin Apinamorsiamen Kotilieden Kesän kirjat -jutusta, josta etsin äidilleni kesälukemista. Kirjasta oli kirjoitettu niin vetävä esittely, että ympyröin sen äidille ja kiinnostuin itsekin. Apinamorsianta suosittelen niille lukijoille, jotka pitävät mielenkiintoisista ajatusleikeistä eivätkä pelkää lukemisen jälkeistä pohdintaa.